Roostersin päävalmentaja Floyd: "Emme ole vielä näyttäneet kaikkea."

Helsinki Roosters on kaudesta 2012 alkaen pelannut 11 pudotuspeliottelua. Ja voittanut niistä jokaisen – se on yhtä monta voittoa kuin Kukonpojat voittivat tänä vuonna runkosarjassa. Vaahteramaljojen kultaputken ohessa Roosters on voittanut myös IFAF Champions Leaguen ja tuoreimpana tänä keväänä Pohjois-Euroopan liigan, NEFL:n mestaruuden. Talvella päävalmentajaksi nimetty Marquette Floyd tiesi hyppäävänsä liikkuvaan kultajunaan, mutta toisaalta suurtenkin muutosten keskellä coach Q on pystynyt luomaan nousujohteisen hypen. Hypen, jolla on kuitenkin uhka laantua flopiksi, jos Roosters ei lauantaina pysty kuudetta peräkkäistä SM-kulta huuhtomaan. Vastaansa Floydin miehet saavat Wasa Royalsin – ainoan joukkueen, joka on onnistunut Roostersin tänä vuonna voittamaan.

Heinäkuussa Roosters kohtasi Royalsin Vaasassa ja lähti tuolloin paluumatkalle 29–14 –tappio niskassaan. Tuon jälkeen punapaitojen hyökkäykseen on kuitenkin iskostunut harvinaisen hyvälaatuinen balanssi: juoksun ja heiton harmoniassa Roosters on kuudessa edellisessä ottelussa tehnyt keskimäärin 42 pistettä. Välierässä Porvoo Butchersia vastaan suuruusluokka oli samaa tasoa – loppulukemat olivat 41–13.

Ei siis ihme, että Floydin mukaan Roosters on harjoittelussa keskittynyt ennen kaikkea ylläpitämään virettä.

– Samalla tavalla olemme harjoitelleet kuin tähänkin asti, Floyd kertoo kahden viikon valmistautumisjaksosta Vaahteramaljaan. – Ehkä olemme vähän enemmän käyttäneet aikaa toistoihin, mutta käytännössä aikatauluista alkaen olemme pitäneet yllä normaalia rytmiä.

Sen sijaan päällimmäisin asia, johon Roostersin harjoituksissa on keskitytty, liittyy puhtaasti peliin Royalsia vastaan.

– Pelinrakentajan suojaaminen on tärkein asia, jossa meidän pitää onnistua. Brandonilla (Connette) täytyy olla tässä ottelussa mukavat oltavat linjan takana ja aikaa tehdä ratkaisuja. Edelisessä Royals-ottelussa emme tässä onnistuneet ja siksi olemme tehneet heittosuojaukseen muutoksia.

Tätä Floyd haluaa nähdä. Vartiointiliike Linjakukot oy vastaa Brandon Connetten toimiston kulunvalvonnasta. Kuva: Sami Ranta

”Luvassa täysin erilainen Royals-ottelu.”

Kauden aiemmat Royals-ottelut ovat Floydin mukaan täysin erilaisia kamppailuja eikä niistä juurikaan ole ammennettavissa finaaliin. Roosters voitti Royalsin toukokuussa kotonaan 34–6 ja hävisi siis vieraskentällä heinäkuussa.

– Nuo ottelut olivat aivan eri aikaan kaudesta. Royals rakensi toukokuussa vielä joukkuettaan ja he miettivät, mitä he haluavat kentällä tehdä. Jälkimmäinen ottelu puolestamme meiltä huono. Olimme vielä tuossa vaiheessa liian heittopainotteisia ja emmekä pystyneet viimeistelemään hyökkäysvuorojamme, ja koska he siinä onnistuivat, niin he voittivat ja me hävisimme.

– Tämä kolmas ottelu tulee olemaan täysin erilainen kuin nuo kaksi aiempaa. Nyt kummatkin joukkueet ovat valmiita.

Royals on Roostersin lisäksi ainoa joukkue, joka teki runkosarjassa keskimäärin yli 30 pistettä ottelua kohden. Justin Sottilare heittäjänä ja ennen kaikkea RJ Long kiinniottajana takasivat sen, että Royalsin hyökkäys kuljetti pallo tehokkaasti ilmassa.

– Me emme saa antaa heille isoja onnistumisia, kuuluu Floydin ykkösohje puolustukselle. – Meidän on pakotettava heidät tekemään töitä pisteiden eteen. Eli jos he tekevät hyökkäyksellään pisteitä, nuo hyökkäysvuorot eivät saa olla kahden tai kolmen downin mittaisia.

Finalistien päävalmentajien kesken tuntuu vallitsevan Royalsin hyökkäyspelaamisesta yhteisymmärrys, sillä pitkiä hyökkäysvuoroja – ja kellonkäyttöä – omiltaan odottaa myös vaasalaisten päävalmentaja John Booker. Toki Floydin lähtökohta on se, että Royalsin hyökkäysvuorot voivat vallan hyvin olla lyhyitä, kunhan niistä ei synny pisteitä.

Longin kyvyt ovat Floydille hyvinkin tuttuja, sillä kaudella 2015 Floyd toimi Helsinki 69ersin puolustuksen koordinaattorina ja samaa joukkuetta edustanut Long valittiin tuolloin Vaahteraliigan arvokkaimmaksi pelaajaksi.

– Heillä paljon muitakin hyviä pelaajia. Aappoa (Saloranta) pitää muistaa pitää silmällä, ja aina pitää muistaa tarkistaa, missä Spencer (Cutlan) on, sillä hänellä on potentiaalia tehdä isoja suorituksia. Ja heillä on myös hyvät suomalaiset keskushyökkääjät, jotka kyllä satuttavat, jos heille erehtyy antamaan siihen mahdollisuuden.

Tässä on yksi Roostersin puolustuksen vahvuus: taklauskulmat ja kurinalaisuus. Santtu Äyräväinen (vas.), Curtis Slater, Edward Vesterinen (tak.), Timon Debiez ja Lauri Vainio ovat saartaneet Butchersin Mikko Seppäsen. Kuva: Sami Ranta

Roosters on valmistautunut kikkapeleihin

Tilastojen valossa Roostersin puolustus on läpi kauden ollut erittäin toimiva varsinkin heittoa vastaan. 25 säkitystä ja 22 syötönkatkoa 12 ottelussa ovat yksi tämän puolustus-glorian koodiriveistä. Royalsin hyökkäys eteni heittäen ottelua kohden runkosarjassa 284 jaardia – eniten. Roostersin puolustus päästi heittojaardeja ottelua kohden runkosarjassa 126 jaardia – vähiten. Kärjistäen voisi todeta, että jompikumpi joutuu Vaahteramaljassa pettymään.

– Kaikki kunnia puolustuksesta täytyy antaa Karille (puolustuksen koordinaattori Titola), Floyd kehaisee. – Hän on tehnyt todella paljon töitä pelisuunnitelmien eteen, valmistanut pelaajia otteluihin ja varmistanut, että jokainen varmasti tietää vastuunsa. Meillä on harjoituksissa hyvä scout-osasto, joka on mallintanut meille vastustajien hyökkäyksiä. Näistä kaikista on johtunut se, että pelaajat ovat voineet lähteä otteluihin hyvillä mielin. Heidän ei ole tarvinnut miettiä, sillä ovat jo valmiiksi tienneet asiansa. He ovat voineet vain keskittyä pelaamaan.

Royalsilla on kauden alla ollut käytössään myös varsin laaja kikkapelien kirjo. Tähän Floydin mukaan käytetty oma aikansa Roostersin harjoituksissa.

– Totta kai! Mestaruusottelut ovat sellaisia, joissa pyritään käyttämään kaikki mahdolliset keinot, ja varmasti Royals on suunnitellut tähän peliin erilaisia yllätyksiä. Meidän täytyy olla kurinalaisia – tunnistaa ja varmistaa. Eli jos peli näyttää juoksulta meidän täytyy katsoa huolellisesti, että se varmasti on juoksu.

Jaycen Spearsin eli Jaycen Taylorin ja linjan juoksupelinäyte:

Pysyykö hyökkäyksen tasapaino myös finaalissa?

Roostersin oman hyökkäyksen keskiarvot ovat varsin korkeita sekä heitossa että juoksussa. Connette on pystynyt operoimaan jokaisen neljän aloituskokoonpanon laitahyökkääjän kanssa hyvällä varmuudella. Juoksupelissä Jaycen Taylor ja Karri Pajarinen juoksivat kumpikin välierässä yli kymmenen jaardin keskiarvolla. Omat ulottuvuutensa Roostersin hyökkäykseen ovat tarjonneet Connetten omat juoksut ja toisaalta Taylorin ja Pajarisen heittokuviot.

– Haluan nähdä hyökkäykseltämme omaa tekemistä ja asioiden hyvää tekemistä, Floyd kertoo. – Olemme näyttäneet, että pystymme tekemään pisteitä. Olemme näyttäneet, että pystymme etenemään juosten ja heittäen, ja juuri se on tärkeää meille; haluamme huolehtia siitä, ettei Royals voi tietää juoksemmeko vai heitämmekö.

Heinäkuun Royals-peli oli Roostersin juoksupelissä lähtölaukauksen latausliike. Tuolloin Kaarlen kentällä helsinkiläiset etenivät ainoastaan 68 jaardia ja jäi alle sadan jaardin myös toukokuun ottelussa. Royals on onnistunut Roostersin juoksun pysäyttämisessä kauden aikana hyvin, mutta tuon heinäkuisen ottelun jälkeen Roostersin ottelukohtaiset jaardilukemat ovat olleet hurjia: 402, 242, 169… Välierässä Butchersia vastaan juoksujaardit pysähtyivät lukemaan 261.

– Aina, kun Jaycen saa pallon se on meille mukava asia, Floyd kommentoi. – Aiemmissa Royals-otteluissa päätimme itsekin pelata heittopainotteisesti, mutta nyt olemme hyvin balanssissa.

– Meidän hyökkäyksemme on tuottanut tulosta juuri niillä peleillä, joita olemme käyttäneet eikä meidän ole tarvinnut lähteä sitä muuttamaan. Mutta onhan meillä toki uusia asioita kehitettynä sitä varten, jos joutuisimme takaa-ajajiksi.

Bernard Luster on nähty tutulla paikallaan laitahyökkääjänä ja Curtis Slater puolustuksen takakentällä. Erikoisjoukkueissa kaksikko on esiintynyt samanaikaisesti ja peluutussääntöjen perusteella Luster-Slater voisi pelata myös hyökkäyksessä, sillä Luster pelaa Suomessa Iso-Britannian passilla. Kuva: Sami Ranta

”Finaalinen pääseminen ei ole iso asia – voittaminen on!”

Floyd on ollut Suomessa loppuottelussa aiemminkin. Viisi vuotta sitten Floyd oli pelaajana 69ersissa, kun helsinkiläisjoukkue voitti I-divisioonan mestaruuden. College-urallaan ”Q” pelasi kaksi kertaa loppuottelussa. Kevään NEFL-loppuottelu oli hänen ensimmäinen finaalinsa päävalmentajana, ja tuossa roolissa hän on nyt ensimmäistä kertaa Vaahteramaljassa.

– En ole miettinyt asiaa juurikaan. Minulle iso asia ei ole finaaliin pääseminen, minulle iso asia on finaalin voittaminen. Finaali voi olla iso merkkipaalu, mutta se on tosiaan sitä vasta sitten kun finaali on voitettu. Ei tämä vielä tunnu erikoiselta.

Minkä ohjeen annat joukkueellesi ennen loppuottelua?

– Finaalista pitää osata nauttia. Fakta on, että näitä otteluita ei kovin montaa kertaa pääse urallaan todistamaan. Hienoja aikoja!

Miksi jokaisen pitäisi kokea Vaahteramalja XXXVIII paikan päällä, Marquette Floyd?

– Tästä tulee huikea ottelu. Vastakkain on kaksi nälkäistä joukkuetta, joiden takana on kaksi nälkäistä organisaatiota. Pelasimme hyvin mielenkiintoiset ottelut jo runkosarjassa, mutta erityisesti juuri tästä ottelusta tästä tulee huippupeli.

Vaahteramalja XXXVIII

LA 09.09.2017 | 18:00 | Telia 5G areena, Helsinki: