Vaahteraliigan ennätyksistä pienemmälle huomiolle ovat jääneet pelaajien koko uran ajalta mitattavat suoritukset. Otamme tänään tarkasteluun Vaahteraliigan kaikkien aikojen taklaajat. Kenellä on absoluuttisesti eniten taklauksia uran ajalta. Tuolla listalla yksi nimi nousee muiden edelle kirkkaalla erolla.
Liigan digitaalisen tilastointihistorian aikana (2003-2019) ainoastaan viisi pelaaja on yltänyt yli 500 taklaukseen uransa aikaan. Ennen kun iskemme kiinni tuohon listaan on hyvä muistaa, että myös ennen vuotta 2003 on tehty huikeita yksilösuorituksia. Ikävä kyllä niiden dokumentointi ei ole ollut kestävällä tasolla. Nostamme siis tässäkin yhteydessä esille ainoastaan digitaalisen aikakauden suoritukset.
Harvinaiseen 500 taklauksen kerhoon ovat yltäneet Vaahteraliigassa Kalle da Silva, Sebastian Karbin, Ilkka Koiranen, Aarno Sjöblom sekä Ilja Redin. Uraennätyksille tyypillisesti kaikkia listalla olevia pelaajia yhdistää monivuotinen ura vaahteraliigakentillä. Lajille tyypillisesti suurimmat taklauslukemat ovat kertyneet kaikki tukimiehen paikalla pelaaville pelaajille. Listan kärkikaksikkoa yhdistää pelipaikan ja suoritusten ohella myös siviiliammatti. Sekä da Silva että Karbin ovat ammatiltaan poliiseja.
Kalle da Silva Goncalves, 699,5 taklausta
Kalle da Silva pelasi Vaahteraliigassa 13 kauden aikana. Komea 699,5 taklauksen lukema antaa da Silvalle reilun etumatkan taklaustaulukossa eikä takaa ole kukaan puhaltamassa niskaan lähivuosina. Ylivoimaista lukemaa tarkasteltaessa on hyvä huomioida myös se, että Kallen ura alkoi jo kaksi vuotta ennen digitaalisen tilastointimme käynnistymistä. Todellisuudessa miehen taklausten yhteismäärä on reippaasti seuraavan sataluvun paremmalla puolella. Näin da Silva muistelee itse uransa ensimmäisiä kausia ja taklauksia:
-Pelasin ensimmäisen vaahteraliigaotteluni Steelersin paidassa 17.6.2001 Northern Lightsia vastaan. Tuolloin muistini mukaan taklasin ensimmäisessä pelissäni viisi kertaa. Tämän lisäksi ensimmäisen kokonaisen kauteni pelasin Jyväskylän Jaguaareissa 2002. Tuolloin minut valittiin Vaahteraliigan tulokkaaksi. Taklaukset olivat ehkä jossain 50-60 kpl tienoilla
Kalle veikkaa tilastossa pahimmiksi kilpailijoikseen Sebastian Karbinin ja Trojansia takavuosina edustaneen Janne Salosen. Karbinin osalta veikkaus osui oikeaan, mutta Salosen ura digitaalitilastoinnin kaudelta on jättänyt historiaan ”vain” 285,5 taklausta.
Kun taklaa satoja kertoja jääkö mitkään niistä erityisesti mieleen. Kalle nostaa kysyttäessä esille muutaman mieleen painuneen, joista vuonna 2008 Wolverinesin paidassa suoritettu Efe Evwarayen (Butchers) pysäytys on yksi.
– Efe yritti rynnätä maalialueelle ja meillä oli selkä seinää vasten Porvoota vastaan. Yritys taisi jäädä tällä kertaa reilusti pakkasen puolelle, vaikka Efe monesti palloa menestyksekkäästi kantoikin. Taklauksessa oli avustamassa ainakin Aarno Sjöblom (Wolverines-Butchers 2008).
Da Silvan ikimuistoisimmat kokemukset liittyvät kuitenkin maajoukkueeseen ja kansainvälisiin peleihin:
-Valinta vuonna 2002 Team Europeen oli varmastikin kovin henkilökohtainen saavutus. Muutoin voitto ruotsista 2011 maajoukkueessa 7 peräkkäisen tappion jälkeen oli maajoukkueelta huikea saavutus. Tuossa ottelussa keräsin neljä säkkiä. Yksi säkeistä tosin taisi kirjautua tackle for lossiksi. Tämä ottelu jäi mieleen niin joukkueen hyvän hengen kuin oman onnistumisen kautta yhdeksi hienoimmista kokemuksista.
-Näiden lisäksi ensimmäinen maajoukkuepeli Suomen EM-karsintaottelussa Ruotsia vastaan Tukholman Olympiastadionilla 2001 on vieläkin jäänyt muistoihin. Oma roolini kentällä oli hyvin pieni, mutta kokemus oli huikea.
Pelikunto yhä tallella
Kalle lopetti uransa Vaahteraliigassa 2013 jolloin kausi päättyi vaahteramaljatappioon Wolverinesin miehistössä. Liigan kaikkien aikojen kovin taklaaja ei ole koskaan pitänyt itseään penkkiurheilijana, eikä ole juurikaan seurannut jenkkifutista peliuransa jälkeen. Vapaaottelukehissäkin mainetta hankkinut da Silva työskentelee tänään Helsingin poliisilaitoksella rikoskomisariona ja kertoo Covid-19 epidemian tuoneen omat haasteensa työhön ja arkeen. Jonkinlaista poltetta jenkkifutiksenkin suuntaan on kuitenkin aistittavissa treenaamisesta kysyttäessä:
-Oma harjoittelu on jatkunut aika lailla samalla tavoin voimaharjoittelun ja kamppailun parissa. Lähtökohtaisesti olen yrittänyt pitää itseni sellaisessa kunnossa, että Vaahteraliigassakin pelaaminen onnistuisi. Tältä osin, vaikka harjoittelumäärät ovatkin tippuneet aktiiviurasta, niin tietyt tavoitteet ovat edelleen korkealla voimaharjoittelun suhteen.
Kiitosta hyville valmentajille ja pelikavereille
-Lopuksi oikeastaan voisin sanoa, että vaikkakin taklausmäärät olivat isoja niin en niitä olisi yksin pystynyt tekemään. Isoin kiitos omasta menestyksestä kuuluu Sakari Puseniukselle. Hänen hyvinkin ankara valmennus toimi kohdallani erittäin hyvin. Tuo Sakarin korkealle nostama rima oli varmastikin suurin syy siihen, että kehityin pelaajana. Sakari oli aikoinaan syy siihen, että pääsin vuonna 2001 maajoukkueen mukaan harjoittelemaan ja ensimmäiseen maaotteluun.
-Tuosta lähtien myös Tuomas Heikkisellä oli erittäin suuri vaikutus siihen, millaiseksi pelaajaksi kehityin. Tämä maajoukkueeseen mukaan pääsy teki sen, että minulla oli todella kovia pelaajia ja esikuvia ympärillä ja alusta alkaen. Erityisesti olen ollut onnekas siinä, että olen päässyt pelaamaan todella kovien tukimiesten kanssa. Sakari Pusenius, Jarno Vanhatalo, Juha Myllys. Tässä oli alkujaan minun lisäkseni Imatra Flashin 1.divisioonan tukimiesnelikko. Kaikki maajoukkueessa. Kaikki kivenkovia.
-Tätä kirjoittaessa itseanikin naurattaa se kuinka hurjan kovan porukan kanssa tuli uran ensiaskeleita otettua. Maajoukkueessa Timo Winqvist (korjattu nimi) oli esikuvana siitä, kuinka nopeasti minun tulisikaan peliä pystyä lukemaan. Teemu Kuusisto, Aarno Sjöblom, Efe Evwaraye, Santtu Äyräväinen kaikki huikeita urheilijoita. He olivat hyvin pitkän matkaa kirittämässä minua parempiin suorituksiin tukimiehenä. Janne Salonen oli ehdottomasti yksi tukimiesesikuvista Vaahteraliigassa. Kanttorin presenssi kentällä oli täysin vertaansa vailla. Tukimiesten lisäksi toki kaikki ne lukuisat puolustuksen linjamiehet, jotka mahdollistivat sen, että noita taklauksia pystyin tekemään ansaitsevat täysin oman osansa taklausmääristä. Kuten alkuun totesin, yksin noita taklauksia en olisi voinut tehdä.
Vaahteraliigan 500 kerho
Kallen ohella Vaahteraliigan viidensadan kerhoon on yltänyt neljä muuta kivenkovaa taklaajaa. Toistaiseksi jokainen heistä on ripustanut hartiasuojansa naulakkoon, mutta kuka tietää millaisen innostuksen saattaa herättää mahdollinen yhden kierroksen liiga elokuussa – jos korona suo.
Taklaustilaston kakkossijalla on 571 taklauksellaan Sebastian Karbin. Sebastianin taklaukset ovat karttuneet vuosien 2004-2018 aikana Butchersin ja Roostersin paidoissa.
Tilaston kolmas sija kuuluu Ilkka Koiraselle. Raumalla uransa aloittanut tukimies pelasi suurimman osan pelivuosistaan Turku Trojansin paidassa keräten yhteensä 529,5 taklausta
Niukasti neljännelle sijalle, mutta suvereenisti 500 taklauksen kerhoon on itsensä pelannut Aarno Sjöblom. Puolella taklauksella Koiraselle hävinnyt Sjöblom keräsi uransa aikana tasan 529 taklausta Roostersin ja Wolverinesin miehistöissä.
Viides 500 kerhon taklaajana on Ilja Redin. Venäjän maajoukkueessakin pelannut ”Red Hulk” on kerännyt Vaahteraliigassa 518,5 taklausta ja kuuluu suvereenisti tähän harvalukuiseen joukkoon. Redin pelasi uransa aikana Vaahteraliigaa Trojansin, Wolverinesin ja Roostersin paidoissa.
Nouseeko kerhoon uusia jäseniä?
Vaahteraliigan aktiivipelaajista ainoastaan Roostersin Santtu Äyräväisellä on realistisia mahdollisuuksia nousta lähivuosina 500 taklauksen kerhoon. Äyräväinen on kerännyt 15 tilastoidun Vaahteraliigakautensa aikana 464,5 taklausta. Puolikas sarja 2020 tekee urakan kuitenkin haastavaksi tämän vuoden aikana.
SAJL on kehittämässä tilastojen ja ennätysten julkaisumuotoja ja tähtää siihen, että pelaajakohtaiset uratilastot olisivat tarjolla kaikkien fanien selattaviksi helposti ja havainnollisesti. Tällä hetkellä vuosien 2003-2019 henkilöhistorioiden tulosteella on mittaa 1043 sivua. Onneksi data on tallella ja helposti jalostettavassa muodossa.
