Kimi Linnainmaa teki suomalaista urheiluhistoriaa olemalla ensimmäinen suomalainen pelaaja, joka on tehnyt sopimuksen ja joka on nostettu pelaavaan kokoonpanoon CFL:ään kaudella 2019. Parhaillaan Kimi neuvottelee jatkosopimuksesta Toronto Argonauts-joukkueen kanssa.
12 vuotiaana jenkkifutiksen aloittanut Linnainmaa on hyvä esimerkki urheilijasta, joka on kärsivällisesti edennyt urheilijanpolkua pitkin kohden unelmaansa. Vuonna 1994 syntynyt Kimi aloitti jenkkifutiksen pelaamisen Roostersin junioriohjelmassa vuonna 2006. Polun varrella pelikokemusta ovat kartuttaneet suomalaisten juniorisarjojen ohella jenkkifutiksen täyteinen vaihto-oppilasvuosi Yhdysvalloissa, varusmiespalvelu Urheilukoulussa sekä vuonna 2017 yliopisto-opiskelu Montrealissa. Kimi on ollut aktiivisesti mukana eri maajoukkueissa ja ehti vielä solmia ammattilaissopimuksen saksalaisen New Yorker Lionsin kanssa ennen, kun kutsu kävi CFL:n testitilaisuuteen. Yllättävä kutsu laittoi tuolloin miehen suunnitelmat uusiksi:
– Kyllähän se suurin haaste oli se, koska itse sain kaksi viikkoa ennen sitä virallista Combinea sain ilmoituksen, että sinne pitäisi lähteä. Se tuli vähän yllättäen. Olin ulkomailla, josta sitten lensin suoraan sinne Kanadaan ja ei ihan hirveästi ehtinyt valmistautua, mutta onneksi se nyt meni kohtalaisen hyvin ainakin.
Mukana pelaavassa rosterissa
Kaudella 2019 CFL:n Global Player ohjelma edellytti kullekin sarjan joukkueelle yhden kansainvälisen pelaajan mahduttamisen omaan rosteriinsa. Kimi osallistui Torontossa Combine tapahtumaan kolmen muun suomalaispelaajan kanssa, mutta ei saanut kutsua jatkoon ensimmäisessä vaiheessa. Suomalaisen onneksi Argonautsin kiinnittämä saksalaispeluri ei kyennyt osallistumaan seuran testileirille ja kutsu kävi Kimille. Hän asetti tavoitteekseen olla viiden vuoden kuluessa aloittava laitahyökkääjä CFL:ssä. Ensimmäisen kauden aikana paikka avauskokoonpanossa ei vielä auennut. Kimi kommentoi Myyrmäessä järjestetyssä CFL Global Combine-tapahtumassa mennyttä kauttaan ja saamaansa peliaikaa Torontossa:
– Kyllähän se rehellisesti sanottuna aika pienelle jäi se peliaika. Hyökkäyksessä ei tullut vastuuta. Meillä oli aika kova laitahyökkääjäkaarti siellä ja sitten ei tullut ihan hirveästi rotaatiotakaan, special tiimeissä tuli jonkin verran peliaikaa. Nyt on treenattu siinä määrin että ensi kaudella olisi eri tilanne siinä mielessä.
Eli nähtiinkö suomalainen jenkkifutispelaaja siis oikeasti kentällä CFL:n runkosarjan otteluissa?
– Kyllä siellä joku Linnainmaa selässä on seisonut sivurajalla ja vähän kentälläkin.
Kimi on voittanut kuusi Vaahteramaljaa sekä pelannut kovia kansainvälisiä otteluita maajoukkueen avaavana laiturina. Miten ammattisarjan peli on verrattavissa suomalaiseen ja eurooppalaiseen jenkkifutikseen, oliko ero huomattava?
– Tottakai sen huomaa. Silloin alussa oli haastavaa, kun oli uusi peli ja tietenkin ihan uusi taso. Oli se haastavaa alussa, mutta sitten loppukaudesta siihen ehti tottua ja tuntui että siellä on ihan niin kuin Suomessa kotona ja ei siinä sitten ollut enää mitään.
Entä miten kausi meni Toronton osalta?
– Ei nyt kovin hyvin. Neljä voittoa ja 14 tappiota taisi olla se rekordi. Mutta siellä on tapahtunut organisaatiossa paljon muutoksia ja ensi kauteen, mikäli nyt sitten siellä olen, kyllä odotukset ovat korkealla.
Kasvaako suomalaisammattilaisten määrä Pohjois-Amerikassa
CFL panostaa kaudella 2020 aiempaa laajemmin Global Player-ohjelmaansa ja lähes kolminkertaistaa sarjan joukkueiden kiintiöt. Kukin yhdeksästä joukkueesta signaa rosteriinsa kaksi global-kategorian pelaajaa ja voi lisäksi pitää harjoitusvahvuudessaan yhtä ylimääräistä. Kaikkiaan paikkoja on siis tarjolla enimmillään 27. Jos kaikki kauden 2019 global pelaajat, kuten Kimi onnistuvat solmimaan jatkosopimukset seurojensa kanssa aukeaa silti paikka 18 uudelle kansainvälisen kiintiön pelaajalle. Mahdollisuus on todellinen ja Linnanmaan avaamaa polkua voi suomalaisetkin prospektit edetä jopa pelaavaan kokoonpanoon jo tulevalla kaudella. Kun Linnainmaalta kysytään, onko todennäköistä, että suomalaisia nähdään jatkossa enemmänkin Pohjois-Amerikan jenkkifutiksen ammattilaissarjoissa, vastaus tulee napakasti?
– No ihan varmasti. Ja nyt kun on tämä väylä CFL:ään ja jopa tuonne NFL:ään kuten Chrisillä (Mulumba) on tie auki, niin ihan varmasti se tuo treenaamista eri tasolle. Sitä kautta siten varmasti tulevina vuosina nähdään suomalaisia ja eurooppalaisia ihan varmasti Pohjois-Amerikan kentillä.
Suomalaispelaajista Micky Kyei ja Segastien Sagne läpäisivät tammikuun alussa Myyrmäen CFL Global Combinen tiukan seulan ja jatkavat oman ammattilaisunelmansa tavoittelua seuraavaksi Toronto jatkokarsinnoissa maaliskuussa. Tässä vaiheessa on myös paikka todeta hyvässä maaotteluhengessä, että päivää myöhemmin Ruotsissa järjestetystä Combinesta jatkoon selvisi ainoastaan yksi pelaaja (William James, DB). Kun Kyein ja Sagnen combine-tuloksia vertaa Kimi Linnainmaan vuoden takaisiin, voisi ainakin niiden perusteella povata molemmille menestystä myös jatkossa.
Haave ammattilaisuudesta
Suomalaiset pelaajat ovat jo parin vuosikymmenen ajan kolkutelleet Pohjois-Amerikan ammattilaissarjojen kynnyksillä, mutta vasta Linnainmaan sopimus on ensimmäinen läpimurto kentille. Realismin nimissä on hyvä tunnistaa, että esimerkiksi NFL:stä, maailman jenkkifutiksen ykkösliigasta, paikkaa tavoittelevat vuosittain jopa kymmenet tuhannet pelaajat. Ne, jotka yhdysvaltalaisista jäävät NFL:n ulkopuolelle, suuntaavat katseensa CFL:ään. Miten on, voiko suomalaiset junioripelaajat alkaa haaveilemaan jenkkifutiksesta ammattina. Tähän antaa vastauksen Suomen amerikkalaisen jalkapallon maajoukkueen päävalmentaja Tuomas Heikkinen:
– Sitä kannattaa miettiä monen portaan kautta. On turha tuijottaa heti sinne taivaanrannan taakse vaan tähtää siihen seuraavaan treenipäivään ja seuraavaan otteluun ja pitää ennen kaikkea huolen siitä, että oma kehittyminen pysyy hyvänä. Tärkeää on käyttää hyväksi tarjolla olevat mahdollisuudet, hakee urheiluakatemioihin, pelaa nuorten maajoukkueessa, pyrkii pääsemään armeijan urheilukouluun, pyrkii miesten maajoukkueeseen, pyrkii luomaan itselle statusta niin, että amerikkalaiset pelaajavärvääjät kiinnostuvat. Sitä kautta sitten oma katto määräytyy. Itse ei voi tehdä kuin parhaansa, että jonain päivänä olisi mahdollisimman korkealla.
Heikkisen lausunnon elävänä todisteena on Kimi Linnainmaa, joka on määrätietoisesti edennyt jenkkifutiksen urheilijan polun juniorisarjoista, vaihto-oppilaskokemuksista, puolustusvoimien urheilukoulusta maajoukkueiden ja USA-yliopistojoukkueen kautta oikeaksi CFL-ammattilaiseksi.
Koko haastattelu:
