Perjantain Vaahteraliiga-ottelu Crocodilesin ja Wolverinesin välillä oli pitkään puolustusten juhlaa. Toisella puoliajalla kotijoukkue ja erityisesti keskushyökkääjä Christian Powell räjäyttivät pankin. Crocodiles korjasi voiton lukemin 35–23 (14–0).
Saarikoski avaa maalihanat
Wolverines-leiristä kuultiin huonoja uutisia jo ottelun alla. Keskushyökkääjä Breon Allenin jalka ei kestänyt pelaamista. Lisäksi varusmiespalveluksen juuri aloittanut Juuso Voutilainen oli sivussa, kuten myös henkilökohtaisten syiden vuoksi laitahyökkääjä Niko Kantonen sekä tukimiehet Aleksi Kylli ja Willy Lindfors.
Sen sijaan kotijoukkue Crocodiles marssitti aloittavan pelinrakentajan paikalle jälleen Zach Whiteheadin, joka oli sivussa viime viikon Steelers-pelistä.
Ottelun avausneljännes oli maaliton, puolustukset olivat armottomia ja hyökkäykset hampaattomia. Mutta kun avaustouchdown lopulta nähtiin, se oli erikoinen. Wolverinesin Cedric Johnson haki heitollaan Phung Nguyenia, mutta ahtaassa tilassa pallo kimposi pelaajista korkealla ilmaan ja lähes takaisin Johnsonin käsiin. Ensimmäisenä sen koppasi ilmasta Crocodilesin nuori linjapuolustaja Arttu Saarikoski, joka palautti pallon 34 jaardia aina maaliin asti. Toinen vuonna 2004 syntynyt linjamies Eetu Mäki-Maunus potkaisi lisäpisteen haarukkaan ja kotijoukkue johti 7–0.
Toinenkin maali oli komea. Whitehead löysi tukimiesten ja safetyjen välistä Powellin, joka osoitti nopeuttaan ja karkasi 48-jaardiseen maaliin. Kun vielä Mäki-Maunus osui, oli tilanne puoliajalla 14–0. Wolverines toki kävi Curtis Slaterin pitkän kiinnioton jälkimainingeissa lähellä maalialuetta ensimmäisen puoliajan lopulla, mutta vielä tuolloin kotijoukkueen puolustus varjeli omaa maalialuettaan onnistuneesti.
Wolverinesin Cedric Johnson teki valtavan määrän töitä heittopelissä: etsi sitkeästi heittopaikkaa, odotti ja väisteli taklaajia. Toisella puoliajalla työ alkoi tuottaa tulosta Johnson heitti ensin Slaterille touchdownin ja juoksi itse toisen kolmannen neljänneksen loppuhetkillä. Kun välissä Powell onnistui illan toisella touchdownilla vastaamaan, lähdettiin päätösneljännekselle lukemissa 21–13.
Viimeisen erän aikana maaliteossa onnistui enää kahdesti osunut kotijoukkue. Joel Särkelän kauden ensimmäinen TD nosti vieraat jo ratkaisevan tuntuiseen johtoon ja Powellin kolmas maali hetkeä ennen päätösvihellystä sinetöi lopullisesti Crocodilesin voiton.
Powellin 50. touchdown Vaahteraliigassa
Illan suurimmasta tähdestä ei ollut perjantaina epäilystäkään. Powell kantoi palloa juosten 268 jaardia uskomattomalla 11,7 jaardin keskiarvolla. Touchdowneja syntyi kolme ja lisääkin olisi saatettu nähdä. Pisin juoksuista, 68-jaardinen leiskautus, kuitenkin päätyi päätösneljänneksellä rähmätyksi palloksi, joka vieri maalialueelle ja Wolverines-pelaajan syliin. Loppuhetkillä Powellin juoksema maali oli miehen kauden kahdeksas osuma ja samalla Vaahteraliiga-uran 50. touchdown.
Vaikka Whiteheadin paluu heittopeliin lisää pontta toikin, oli silti Powellin työmäärä jälleen valtava. Crocodiles eteni ottelussa 380 jaardia – niistä 321 tuli Powellin juoksuilla ja kiinniotoilla. Whitehead osui heitoissaan tarkasti (11/15) ja heitti kaksi maalia ilman syötönkatkoja mutta yhtälailla Whitehead oli valikoimassaan maltillinen. Heittopelistä ei vieläkään nähty koko kirjoa. Whiteheadin heittojen suosikkikohde oli neljä kiinniottoa napannut Benjamin Plu.
Ensin oli tämä:
Mutta sitten:
Crocodiles käytti avauspuoliajalla myös erikoismuodostelmaa, jossa pelinrakentajan paikalla oli takamiehenä alkukaudesta enemmän ansioitunut Nathaniel Robitaille. Tämän Krokotiilit kuitenkin hylkäsi ottelun kuluessa.
Puolustuksen puolella Crocodilesin nuoret linjamiehet pelasivat hyvin kuten kulmapuolustajat Heikki Toivola ja Jefferson Davis. Filip Zacokille kirjattiin kauden toinen säkitys ja Jaska Värinen oli jälleen seinäjokisten ykköstaklaaja.
Wolverinesilla riittää parsittavaa
Helsinkiläiset vieraat ansaitsevat hatunnoston taistelustaan, mutta kuuma ilta ja vastapuolen peli oli tällä kertaa liikaa. Johnsonin heitot Slaterille ja hyvän ottelun pelanneelle Nguyenille olivat hyökkäyksellisesti parasta antia. Näkyi kuitenkin kauas, että siitä hyökkäyksestä jota Wolverines vielä kauden alla halusi pelata, puuttui kaksi yhdysvaltalaista avainpelaajaa. Johnson heitti 238 jaardia ja yhden maalin, juoksi joukkueestaan eniten eli 59 jaardia ja viimeisteli juosten yhden touchdownin. Kahteen suuntaan uurastanut Slater kokosi viidellä kiinniotollaan 112 jaardia ja teki siis joukkueensa ensimmäisen touchdownin.
Wolverinesin puolustuksen suurimmat onnistujat olivat viiden taklauksen Benjamin Egbudiwe ja Arttu Ketonen. Egbudiwelle tilastoitiin lisäksi yksi säkitys.
Helsingin sinisen joukkueen taivalta ei yhtään helpota se, että ensi viikolla on luvassa vieraspelimatka Kuopioon. Wolverines on pelannut nyt puolet runkosarjastaan ja hävinnyt tärkeät ottelunsa sekä Butchersille että Crocodilesille. Nousu pudotuspeleihin vaatisi nyt osaltaan venymistä sarjataulukon kärkipään joukkueita vastaan.
Juuri siksi voisi olettaa, että Wolverines tuskin aikailee julkistaessaan uuden yhdysvaltalaisvahvistuksen sopimuksen.
