Vaahteraliiga-kauden 2024 toinen välierä pelataan sunnuntaina Käpylän Velodromilla Helsingissä, kun runkosarjan voittaja Roosters isännöi runkosarjassa neljänneksi sijoittunutta Porvoo Butchersia.
Roosters on helppo asettaa ottelun ennakkosuosikiksi. Joukkue voitti matkallaan runkosarjan ykköseksi Butchersin kahdesti, minkä lisäksi Roosters on kauden aikana vahvistunut erityisesti linjapeliinsä saamilla pelaajilla. Roosters teki runkosarjassa eniten pisteitä ja päästi vähiten. Mittarit ovat punaisena – Roostersin väreissä.
Helpolla ei Roosters kuitenkaan Butchersia keskinäisissä otteluissa kaatanut. Toukokuussa Helsingissä Roosters voitti 28–7, mutta ottelu oli puoliajalla lukemissa 7–0. Tuoreemmassa kamppailussa, elokuussa Porvoossa, Butchers johti vielä päätösneljänneksellä lukemin 14–7. Roosters oli kuitenkin lopussa terävämpi, viimeisteli kaksi hyökkäysvuoroaan touchdowniksi ja voitti ottelun 14–21.
Ottelun alla kummastakin joukkueesta kuuluu samankaltaisia odotuksia: vähämaalinen, tasainen, pienet marginaalit. Odotuksia tukevat myös tilastot: kentällä nähdään vähiten pisteitä runkosarjassa päästäneet puolustukset.
Odotettavissa on siis klassinen ”hallitse kelloa ja palloa, vältä virheitä” -ottelu, jonka päätteeksi toinen juhlii paikkaa loppuottelussa. Toinen pakkaa varusteensa ja jää odottamaan kauden 2025 otteluohjelmaa.
11 sylinterin Roosters-hyökkäys
Roosters-hyökkäyksen tilastolliset johtohahmot on selkeä määritellä: Ethan Greenfield juoksi 15 touchdownia, Bryce Nunnelly koppasi 16 touchdownia ja Ambro Urjansson heitti 29 touchdownia. Solistien takana soi kuitenkin useammankin ratkaisukykyisen pelaajan kuoro.
Kauden aikana 10 Roosters pelaajaa otti heiton kiinni. Heistä vain kaksi ei tehnyt kauden aikana kiinniottomaalia. Ja nämä kaksi – Lassi Pajarinen ja Ville Valasti – onnistuivat muilla pelin osa-alueilla maalit tekemään. Nunnellyn jälkeen kiinniottotilastossa on erinomaisen kauden pelannut Rene Rautiainen, mutta myös esimerkiksi konkari Johannes Jauhiainen sekä Tarmo Pitkänen ja Artturi Tähkäpää ovat löytäneet hyvän yhteyden Urjanssonin kanssa. Ja nyt Roosters on kirjannut kokoonpanoonsa myös lähes koko kauden sivussa olleen Santtu Vehkomäen.
Kuvaavaa on myös, että jokainen Roostersin tällä kaudella käyttämä, nuori kotimainen pelinrakentaja onnistui vähintään kerran heittämään maalin. Urjanssonin heittoprosentti (64%) on liigan kärkeä kuten myös heitettyjen maalien ja syötönkatkojen suhteluku (29–5).
Juoksupelissä Kot-ham Cityn Batman on Ethan Greenfield, jota Robin eli Lassi Pajarinen tukee erinomaisesti. NFL-portteja yliopistouransa jälkeen kolkutellut Greenfield saa syystäkin valtaosan kannoista, mutta Pajarisen juoksukeskiarvo on runkosarjan jälkeen komea 8,6 jaardia per yritys. Yksi puolustuksien kauhuista onkin Roostersin kahden keskushyökkääjän muodostelma, josta jompikumpi keskushyökkääjistä vaihtaa paikkaa juuri ennen yrityksen käynnistymistä.
Alkukaudella loukkaantumiset sekoittivat Roostersin hyökkäyksen linjan kokoonpanoa käytännössä viikottain, mutta koko toisen puolikkaan runkosarjasta Kukonpojat pelasivat samalla kvintetillä: Samuli Vehkomäki – Aleksi Närhi – Mikko Toiminen – Aki-Petteri Aho – Jake Parks. Eron huomaa myös tilastoissa. Ensimmäisessä kuudessa ottelussa Roosters juoksi keskimäärin 116 jaardia ottelua kohden, Viidessä sitä seuranneessa ottelussa keskiarvo oli 30 jaardia suurempi. Heinäkuun lopussa Steelersiä vastaan juoksu hulppeat 220 jaardia ja elokuussa Porvoossa 155 jaardia.
Butchersia vastaan on tehty kauden mittaan pisteitä keskimäärin 12,9 kappaletta ottelua kohden, mikä on tilastokärki yhdessä Roostersin kanssa. Juoksumaaleja porvoolaiset ovat antaneet vastustajille ainoastaan seitsemän kappaletta ja säkityksissä Butchers on toisena. Jesse Vuoksenturja ankkuroi linjan keskeltä juoksupeliä ja irtoaa toisinaan jopa hämmästyttävän nopeasti antamaan painetta heittopeleissä.
Yhtälailla selvä on porvoolaisten takakentän osalta yhdysvaltalaisen kulmapuolustajan Rod Sylvestren tehtävä sunnuntaina: pitää kurissa Roostersin ykköslaitahyökkääjä Nunnelly. Kun joukkueet pari viikkoa sitten kohtasivat Porvoossa, ei Nunnellylle tilastoitu ainuttakaan koppia. Nyt nähtäväksi jää, minkälaisin keinoin – muodostelmien ja motionein – Roosters pyrkii saamaan Nunnellylle suotuisia taisteluasetelmia.
Butchersin puolustuksen jokerit tunnistaa numeroista 4 ja 0. Timi Nuikka (4) on taklaustilaston ykkönen, joka keräsi 7,5 säkitystä ja 19 taklausta aloituslinjan takana. Suoritusvarmuudellaan Nuikka hoitaa oman tonttinsa ja nopeudellaan hän ehtii myös paikkaamaan muiden virheitä. Zach Wright (0) puolestaan on kahden kauden aikana ottanut yhteensä 16 syötönkatkoa ja kykenee yksittäisillä suorituksillaan kääntämään koko ottelun tunnelman.
Näin joukkueet pelasivat toukokuussa Helsingissä:
Butchers haluaa mieluummin louhia kuin räjäyttää
Pudotuspelijoukkueista Butchers teki runkosarjassa vähiten touchdowneja, mikä tosin ei kahteen kastiin jakautuneessa runkosarjassa välttämättä ole suurin indikaattori hyökkäyksen toimivuudelle. Fakta on kuitenkin se, että kärkikolmikon joukkueita vastaan pelatuissa kuudessa ottelussa porvoolaiset tekivät vain yhdessä yli 20 pistettä (Steelersiä vastaan heinäkuussa).
Ei ole salaisuus, että Butchers heittää ensin. Ja heittää sitten lisää. Päävalmentaja Lasse Voipio myöntää auliisti, että viimeistään nyt juoksupelistä on saatava irti enemmän tulosta. Kauden aikana Butchers jauhoi juoksupelissään vasta viidenneksi tehokkaimmin keskiarvon ollessa 4,4 jaardia per yritys. Kaiken lisäksi joukkueen ykköskeskushyökkääjä Micky Kyei on ollut koko viikon Suomen lippupallomaajoukkueen matkassa Lahden MM-kisoissa.
Butchers korvaa osan juoksupeleistään nopeilla heitoilla laitahyökkääjille. Kristian Natunen kykenee tarvittaessa runnomaan lyhyistä heitoista jaardeja voimalla, mutta ennen kaikkea Mikko Seppänen ja Adam Cofield ovat pelinrakentaja Brandon Gwinnerin heittojen vastaanottajia lyhyissä kuvioissa.
Oman lisänsä porvoolaisten juoksupeliin tuo pelinrakentaja Gwinner, joka toissakaudella oli Butchersin paras etenijä juosten viimeistellen tuolloin 12 juostua maalia. Nyt kyseessä on mahdollisesti kauden viimeinen peli, joten Gwinner saattaa hyvinkin ottaa herkemmin jalat alleen. Kokeneen endit Ville Valasti ja Okko Outinen ovat linjan päädyissä tärkeässä roolissa pitäessään Gwinnerin tilan ahtaana.
Heittopelistä Butchers menetti valtavan annoksen nopeutta Luukas Eerolan loukkaantumisen myötä, mutta laitahyökkääjistö on ilman Eerolaakin laadukas. Villiksi kortiksi nousee yleisimmin vasemmalle laidalle asettuva Cofield, joka jalkavammastaan toivuttuaan on ollut heittopelissä entistä näkyvämpi.
Michael Woodin koordinoima Roosters-puolustuksen missio sunnuntaille on selvä. Butchersin juoksupeli on pidettävä kurissa lukumäärällisesti mahdollisimman pienellä miehistöllä. Tätä vasten erityisesti Christer Bergin, Jari-Antti Jääskeläisen ja Malek Jaradatin muodostama muuri linjan keskustassa on omiaan. Yhdysvaltalaistukimies Matthew Barrett taklaa keskimäärin 7,3 kertaa ottelussa, mikä on liigan korkein lukema. Hänellä ei ole vielä tilastoituna ainuttakaan säkitystä, mutta toisinaan iloisesti puolustajiaan blitzauttava Wood saattaa hyvinkin antaa punaiselle Barrettille mahdollisuuden kaunistella tuota tilastoa.
Katseet kannattaa kiinnittää myös ensimmäistä kauttaan Roostersissa pelaavaan Juhani Koivumäkeen, joka on kenties liigan taitavin ajoittamaan omat ryntäämisensä juoksupelejä vastaan. Butchersin on erityisesti selkeillä juoksuyrityksillä oltava tarkkanana Koivumäen kanssa.
Takakentällä Roostersilta on kauden löytynyt erinomainen korneritroikka: Roni Laine oikealla, Waraphon Prasopsin vasemmalla ja keskellä kenttää erinomainen avoimen kentän taklaaja Aku Kattainen. Laine on kuitenkin nyt merkitty kokoonpanoon free safetyn paikalle, ja hänen paikkansa kulmassa ottaa Eemeli Tuovinen. Todellista läpimurtokauttaan pelaava Oskari Toijala hoitaa toisen safetyn position.
Näin joukkueet pelasivat elokuussa Porvoossa:
Peli käyntiin jo päivällä
Jo parin vuoden ajan on Vaahteraliigassa totuttu vakioituihin alkamisaikoihin. Välieräviikonloppuna kaava on kuitenkin rikottu. Steelers ja Crocodiles pelaavat omassa välierässään lauantaina kello 18 alkaen. Sunnuntain ottelu puolestaan käynnistyy jo kello 14. Ottelun tavallista varhaisempaan alkamisaikaan vaikuttanee osaltaan se, ettei Velodromilla auringon lisäksi muuta valaistusta.
Vaikka sunnuntai onkin jo syyskuun ensimmäisenä päivä, on keliksi tarjolla varsin mainiot jefuolosuhteet. Pelin aikana lämpötila on 17°C ja sää puolipilvinen. Pienen uhan ja rosvosektorin aiheuttaa sunnuntaiaamupäivälle luvatut, mahdolliset sadekuurot.
Vaahteramalja XLV pelataan Bolt-areenalla Helsingissä sunnuntaina 8. syyskuuta. Tuolloin pelaa Suomen mestaruudesta tämän ottelun voittaja. Lauantaina toisesta finaalipaikasta taistelevat Kuopiossa siis Steelers ja Crocodiles.
Kolme taisteluparia Helsingissä:
Ambro Urjansson vs Zach Wright
Hyvällä rytmillä ja tarkasti palloa kohteeseen toimittava Urjansson on pelannut upean kauden. Vaikka Butchers saikin edellisessä kohtaamisessa pelattu Nunnellyn pois, löytyi tilalle kaksikko Jauhiainen–Rautiainen. Lyhyiden siivujen lisäksi Urjansson saattaa halkaista kentän pitkillä pommeilla esimerkiksi Artturi Tähkäpäälle. Huolimattomuuteen ei kuitenkaan ole varaa missään tilanteessa – sen tietävät varsin hyvin myös Roostersin hyökkäyskoordinaattori Daniel Stanzel sekä katsomovalmentaja Kalle Karppinen. Vuosi sitten Wright käänsi otteluita omilla otteillaan Butchersin eduksi – muun muassa juuri Roostersia vastaan.
Sidney Walker vs Christer Berg
Jenkkifutis on ultimaattista joukkueurheilua, jossa linjapelaaminen edustaa yhteistyötä parhaimmillaan. Läntisestä Floridasta kotoisin oleva Walker pyrkii yhdessä guardiensa kanssa puskemaan tilaa Roostersin puolustuksen keskustaan. Sveitsin mestarina heinäkuun lopulla Suomeen palannut Berg on tehtävässään juoksupelin rikkojana Euroopan huippua. Butchers juoksi Roostersia vastaan kauden jälkimmäisessä kohtaamisessa vain 19 jaardia ja käytännössä hylkäsi juoksupelin ottelun kuluessa. Walker on paljon vartijana siinä, että sunnuntaina tuo tilasto kaunistuisi.
Akseli Olin vs Mikko Seppänen
Lentopotkut ovat jenkkifutiksen suorituksista aliarvostetuimpia – monelle jopa halveksuttavimpia. Mikäli ottelusta tulee ennakkoarvioiden mukaisesti tiukka ja vähämaalinen, nousevat kenttäasemat entistä isompaan rooliin. Ja silloin isompaan rooliin nousee myös lentopotkupeli. Keskiarvon perusteella Roostersin nettotulos per lentopotku on noin 10 jaardia parempi kuin Butchersilla. Jos puntteja nähdään runsaasti, niin tällä keskiarvolla Roostersin hyöty on nopeasti 50 jaardin luokkaa. Eikä unohtaa sovi myöskään sitä, että yksi edellisen kohtaamisen ratkaisuja oli porvoolaisten epäonnistunut lentopotku päätösneljänneksellä. Seppäsen tapauksessa on tuotava esiin myös yllätyksellisyys: entisenä junioripelinrakentajana tarjoaa Seppänen aina potku-uhan lisäksi myös juoksu- ja heittouhan.
