Vaahteramalja XXXVIII on päättyi Telia 5G areenalla samanlaisiin tunnelmiin kuin viitenä edellisenäkin vuonna: Roosters-pelaajat nostivat Vaahteramaljaa, halasivat toisiaan kultamitalit kaulassaan, raketit paukkuivat ja Queenin We are the champions soi. Sensaatiomaisesti ja määrätietoisesti aladivisioonista Vaahteraliigaan noussut Wasa Royals oli tänä vuonna vahva haastaja, mutta Vaahteramaljassa vaasalaiset joutuivat toteamaan Roostersin paremmaksi lukemin 37–9 (21–9).
Royals sai otteluun erinomaisen alun. Roostersin ensimmäinen hyökkäysvuoro ei lähtenyt käyntiin ja lopulta matalaksi jäänyt aloitussyöttö vieri pelinrakentaja Brandon Connetten jalkojen viereltä maalialueelle ja lopulta Royals sai Roostersin omasta maalista kaksi pistettä ja pallon itselleen.
Seuraavien hyökkäysvuorojen aikana nähtiin oikeastaan koko ottelun kaava pienoiskoossa. Royalsin Justin Sottilare heitti ajoittain erittäin tarkkoja palloja hyvällä rytmillä useallekin laitahyökkääjälle, mutta pitkissä heitoissa huolimattomuus ja kiire kumuloituivat syötönkatkoiksi. Niistä ensimmäisen nappasi ranskalaissafety Pierre Courageux, jonka katkon myötä Roosters pääsi hyvästä kenttäasemasta hyökkäämään. Kukonpoikien hyökkäyskoneen polki käyntiin keskushyökkääjä Jaycen Taylor, joka lopulta hyökkäyksen linjan blokkien sävyttämästä maisemasta juoksi ottelun ensimmäisen touchdownin.
Jaycen Taylor halkaisi kolmannelle neljänneksellä kentän:
Roostersin hyökkäyksen hahmo oli Taylorin ohessa pelinrakentaja Connette, joka tuttuun tapaan johti hyökkäystä harkitsevan laskelmoidusti. Omat juoksut ja viiltävän tarkat reagoinnit heitoissa siivittivät osaltaan Roostersin hyökkäyksen melkoiseen tehokkuuteen. Connetten ensimmäinen epäonnistunut heitto nähtiin lopulta vasta, kun ottelun kolmatta neljännestä oli 2 minuuttia 38 sekuntia pelaamatta. 12 heittoyrityksellään ja 11 onnistuneella heitollaan Connette ei lopulta heittänyt kuin 121 jaardia, joista valtaosa syntyi Bernard Lusterin avausneljänneksen 46-jaardisella kopilla. Silti aina kun Roosters tarvitsi onnistuneen heiton, Connette sellaisen rakensi. Juoksupelin toimiessa tarve heitolle oli pientä.
Avauspuoliajalla Roostersin maalitiliä rikastuttivat Karri Pajarinen sekä Connette, jotka kumpikin tekivät maalinsa keskustaan suuntautuvalla juoksupelillä läheltä maalilinjaa.
Royals pyrki aktiivisesti käynnistämään heittohyökkäyksensä rinnalle myös juoksupeliä. Avauspuoliajalla keskushyökkääjänä kävivätkin vakiokasvot Tom Suoste ja Joakim Jakobsson sekä myös Chris Young, Stacey Thomas ja Nicholas Peterson. Heistä Young runnoi Royalsin kavennustouchdownin ottelun toisella neljänneksellä. Puoliajalla lukemat olivat 21–9.
Pallonmenetykset kostautuivat Royalsille
Ensimmäisen puoliajan uudelleen toistunut juonikuvio pudotti Royalsin lopullisesti Roostersin kyydistä kolmannella neljänneksellä. Sottilaren musta historia Vaahteramaljassa sai yhdysvaltalaisen kannalta jälleen uuden luvun listaansa. Roostersin Curtis Slater katkaisi maamiehensä syötön kahdesti ja lisäksi Akseli Olin ja Courageux riistivät heitoista pallon itselleen. Tämän lisäksi Okko Outinen taklasi kerran pallon irti Sottilaren kädestä. Viidestä pallonmenetyksestä kaksi tapahtui red zonella eli alle 20 jaardin päässä maalialueesta.
Taylor puolestaan jatkoi toisellakin puoliajalla vahvaa etenemistään ja teki joukkueelleen vielä kaksi touchdownia, joista ensimmäisen syntyi lähes puolesta kentästä.. Ottelun päätöspisteet haarukoitti Ville Rontu, jonka pistesaalis nousi kenttäpotkumaalin myötä seitsemään.
Miro Kadmiryn tunnelmat ottelun jälkeen:
Viisi selitystä Roostersin voitolle
1. Jaycen Taylorin neljäs hirviöilta. 2014: 205 jaardia, 1 touchdown. 2015: 278 jaardia, 2 touchdownia. 2016: 186 jaardia, 1 touchdown. 2017: 189 jaardia, 3 touchdownia. Nämä ovat lukemia, jotka Taylor on Vaahteramaljoissa viimeisen neljän vuoden aikana tehnyt. Lukemat tuntuvat suorastaan epäreiluilta.
– Mentaliteettini on, että jätän kaiken kentälle, kun pelaan mestaruudesta, Taylor kommentoi omaa suoritustaan. – Royalsin puolustus ei tänään ehkä ollut ihan yhtä nälkäinen kuin kauden aiemmissa peleissä. Ehkä juuri siksi saimme edettyä juosten pallon kanssa hyvin. He ikään kuin odottivat, että juoksemme heitä kohti.
2. Vahvistusten huippuilta muutenkin. Ei pelkästään Taylor vaan myös Brandon Connette sekä Curtis Slater nousivat niinikään finaalissa huipputasolle. Connette heitti 121 jaardia ja vain yhden epäonnistuneen heiton. Juoksupelin bruttokertymä oli 61 jaardia ja yksi maali. Curtis Slater otti kaksi syötönkatkoa välierässä ja kaksi finaalissa. Yhteensä yhdysvaltalaiselle kirjattiin kauden aikana kahdeksan syötönkatkoa.
– Tiesin, että Roosters on voittanut viisi mestaruutta eri pelinrakentajien voimin. Kun tulin Helsinkiin, tavoitteeni oli olla pahemmin sotkematta asioita, Connette naureskeli huippukautensa lähtökohtia ottelun jälkeen lehdistötilaisuudessa.
3. Pelaajarungon monipuolisuus. Roostersin 45 finaalipelaajan rosteri oli muutaman piirun verran kokeneempi kuin Royalsin. Kumpikin joukkue peluutti muutamissa tilanteissa avainpelaajia normaalia enemmän – muun muassa Roostersin Timothy Thomas pelasi yllättävän paljon kulmapuolustajana. Royalsin Nicholas Peterson, RJ Long, Chris Young ja Stacey Thomas puolestaan pelasivat huomattavia määriä kummallakin puolen palloa. Tästä huolimatta pelaajarungon monipuolisuus korostui nimenomaan kotimaisten pelaajien onnistumisessa. Jere Lahti pelasi Roostersin linjassa finaalissakin tarpeen mukaan guardin paikkansa lisäksi myös sentterinä ja tacklena. Jonathan Ouaquif, Antti Lahtinen ja Toni Ahonen puolestaan onnistuivat erikoisjoukkueissa. Taylor jakoi tuttuun tapaan vastuuta Karri Pajarisen kanssa.
4. Uusien kandidaattien nälkä. On hyvä muistaa, että Roostersilla ei ole joukkueessaan yhtään pelaajaa, joka olisi voittanut kaikki kuusi mestaruutta. Toki esimerkiksi joukkueen kapteenistoon kuuluva Santtu Äyräväinen voitti uransa nyt yhdeksännen Vaahteramaljan, mutta samaan aikaan muun muassa kokeneet Okko Outinen, Miro Kadmiry ja Janne Rautiainen voittivat vasta ensimmäisen mestaruutensa. Tukimies Ilya Redinin edellinen kulta oli vuodelta 2003. Puolustuksen koordinaattori Kari Titolan edellisestä mestaruudesta ehti kulua 13 vuotta. Pelinrakentajien valmentaja Oskari Niemi on ollut lajin parissa 30 vuotta ja oli nyt ensimmäistä kertaa finaalissa.
5. Voittamisen kulttuuri. Pelkästään sana kulttuuri on vaikeasti konkretisoitavissa ja sanayhdistelmä voittamisen kulttuuri on kliseinen sanonta. Lauantai kuitenkin jälleen kerran teki tuosta abstraktiosta näkyvän ja osoitti, että joukkueen uusiutumisesta huolimatta Roostersin suonissa virtaa monistettavaa voittamisen DNA:ta. Iiro Luodon rauhallinen, itsevarma olemus valmentajana tai Karri Pajarisen ennakkoluulottomuus keskushyökkääjänä ovat molemmat rakennettu siitä. Edellisen kauden jälkeen joukkueesta vaihtuivat päävalmentaja ja molemmat koordinaattorit, mutta seuran puheenjohtaja Jarmo Lahti ja joukkueen ydin rakensivat tuolle voittamisen kulttuurin perustalle kultajoukkueen numero kuusi.
Ottelun parhaat palat:
Vaahteramalja XXXVIII
LA 09.09.2017 | 18:00 | Telia 5G areena, Helsinki:
Helsinki Roosters – Wasa Royals 37–9 (21–9)
Kuvat:
